Aloitin taideopinnot Kankaanpään kuvataidekoulussa 2004. Kuvataiteilijaksi valmistumiseni jälkeen olen työskennellyt maalaustaiteen parissa välillä tiiviisti, mutta välillä muut asiat ovat vieneet enimmän aikani. Taide on kuitenkin kaiken aikaa ollut kannattelijani ja vahvasti osa minua. Myöhemmin myös keramiikka on tullut luovuuteni väyläksi. 

Muotoilu ja maalaustaide ovat minulle tapa elää ja tarpeellisia kuin vesi ja ilma. Elän hetkestä nousten ja hengitän taiteesta. Teokseni syntyvät pakottavasta tarpeesta tehdä, mutta vapaus on edellytyksenä luomiselleni.

En välitä täydellisyyden tavoittelusta. Välitän siitä, että on olemassa jokin riittävä - puolinainen, joka on enemmän kuin mitä täydellisyys koskaan voisi olla.

Olen kiitollinen siitä, mitä minulla on, vaikka joskus hetket ovat kylmiä ja mustia, sillä kylmä saa viileänkin tuntumaan lämpimältä ja mustan jälkeen harmaakin muuttuu sävykkääksi. 

Maalaukseni tulevat yllätyksinä. Suhteeni väreihin ja maalaustekniikoihin on jopa lapsellisen innostunut ja avoin. En etsi sääntöjä enkä ohjeita. Etsin uusia tilanteita, keskusteluja ja kokoonpanoja. Ilahdun, kun saan asiat toimimaan tai ristiriidat ratkaistua. En myöskään etsi täyttä harmoniaa vaan sitä, että värit ja muodot voivat puhua keskenään toisiaan ymmärtäen ja toisilleen merkityksen antaen. 

Suhtaudun palolla ja antaumuksella pintaan, sillä pinta kuvastaa sitä, mikä ei ole näkyvillä itsessään. Pinta on syvyyden peilikuva. 
 
Savesta teen pääasiassa ja mieluiten makkaratekniikalla maljakoita. Muodot syntyvät työn edetessä luonnollisesti savea tuntien. Savea työstäessä olen oppinut herkästi tuntemaan käsissäni sen ominaisuudet ja sen, mihin se muokkautuu ja mitä se jaksaa. Tuottaa suurta mielihyvää, kun voin työskennellä niin, että on tasapaino saven ja minun välillä. Savi ei määritä yksin sitä, mitä esineestä tulee, mutta minä en myöskään pakota savea muotoihin, mitkä ei ole sen luonteelle sopivia. 

Teen keramiikkaa ja taidetta, koska en voi olla tekemättä, mutta myös koska maailmassa ei ole liikaa kauneutta eikä liikaa ymmärtämistä. Jos tekemäni pinta voi avata ymmärtämään jotakin aavistusta syvyyksistä tai tuntemaan kauneuden koskettavan, en ole tehnyt turhaa.